Vuoden Barenboim annos tuli hankittua tällä kertaa kamarimusiikin muodossa. Matkalle ei sattunut sopivaa oopperaa Staatsoperista, mutta onneksi Sunnuntaiaamuksi oli tarjolla Barenboim-Zyklus konserttisarjan kamarimusiikkia. Staatsoperin oma oopperatalo on remontissa ja Staatsoper toimii Schiller teatterin tiloissa 2013 lokakuuhun asti.
Daniel Barenboim täyttää ensi vuonna 70 vuotta. Maestro on mitä parhain esimerkki siitä, että ikä on pelkkiä numeroita. Ensi kerran kuulin Barenboimia elävänä kymmenisen vuotta sitten Lontoossa parissa Beethoven sarjan konsertissa, missä hän johti Beethovenin sinfonioita ja soitti itse solistina Beethovenin pianokonsertoissa. Noita konsertteja voi pitää jollain tavalla lähtölaukauksena omalle kiinteämmälle klassisen musiikin harrastukselle.
Tämän aamuisessa konsertissa ohjelmassa oli Brahmsin Es-duuri klarinettisonaatti, F-duuri sellosonaatti ja a-molli trio klarinetille, sellolle ja pianolle. Klarinetti solistina oli Tibor Reman ja selloa hyväili Claudius Popp. Molemmat, Barenboimiin verrattuna, nuorukaiset ovat Staatskapellen soittajia, joten konsertti saatiin järjestettyä "omin voimin". Täytyy vain ihailla minkä luokan pelimanneja Staatsoperin orkesterimontussa lymyilee.
Brahmsin musiikkiin ihastuin lopullisesti jokunen vuosi sitten käyrätorvitrion ansiosta. Varsinkin kamarimusiikkiteoksissa viehättää romanttinen tunteiden vellonta, joka vie mielen mukanaan. Tämän konsertin teokset täyttivät tuon kuvauksen myös täysin. Konsertin jälkeen maailma tuntui jälleen hieman paremmalta paikalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti