perjantai 9. maaliskuuta 2012

Konsertti: Lappeenranta-sali 2012-03-08

Päivällä oli vielä hieman epävarmaa ehdinkö illaksi Lappeenrantaan konserttiin, mutta onneksi aikataulut pitivät paikkansa. Lappeenranta-salissa odottikin oikea konserttinamupala. Mozartin laulumusiikin solistina vieraili sopraano Mari Palo ja orkesteria johti Dima Slobodneniouk.

Konsertin ensimmäisessä osassa Mari Palo lauloi kolme Mozartin ooppera-aariaa ja yhden konserttiaarian. Aariat oli hauskasti sijoiteltu Stravinskin kahdeksan miniatyyrin molemmille puolille. Palon lyyrinen sopraano leijui kauniisti pienemmässä kokoonpanossa olleen kaupunginorkesterin päällä. Joissain paikoissa olisin ehkä kaivannut vielä hieman lisää notkeutta ja legatoa, mutta nautittavaa laulua kokonaisuutena. Ja kun mukana oli vielä Mozartin suosikkiaariani, "Ach, ich fühl's,...", niin mikäs oli laulusta nauttiessa.

Igor Stravinsky sovitti vanhoilla päivillään 15 henkiselle orkesterille alun perin pianolle säveltämänsä kahdeksan harjoituskappaletta. Lopputuloksena oli ilmava ja harva sävelmaisema joka antoi esimakua konsertin toisen puolen tunnelmasta. Stravinsky kuuluu niihin säveltäjiin joiden pienimuotoisimmistakin teoksista tuntuu löytyvän mielenkiintoisia näkökulmia, niin näistäkin miniatyyreistä.

Konsertin toinen puoli olikin sitten musiikkimaiseman juhlaa. Jukka Koskisen varttitunnin mittainen Diplopia, eli kaksoiskuva, asetti korvat uuteen asentoon. Itse luonnehtisin Diplopiaa musiikilliseksi tilateokseksi, jossa musiikki antaa menetelmän löytää jotain kuulijasta itsestään. Toivottavasti tästä teoksesta saataisiin jossain vaiheessa levytys, vaikka elävän orkesterin ja myös muun yleisön paikallaolon tunteminen on mielestäni olennainen osa musiikillista matkaa. Aivan mahtava kokemus!

Konsertin päätti Jacques Ibertin Divertissement, joka oli täydellinen jatke Koskisen Diplopialle. Alunperin Labichen näytelmään sävelletyt katkelmat loihtivat äänikuvia, joita kuulijan on hauska sekoitella omiin mielikuviinsa.

Dima Slobodeniouk luotsi kaupunginorkesterin pienimuotoisia kokoonpanoja herkällä ja varmalla otteella. Jälleen kerran totean Lappeenrannan kaupunginorkesterin tason kohonneen viime vuosina. Erityisesti puhaltimien nousukaarta on ollut ilo seurata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti