Matkamiehen reissupäivä sattui Kansallisoopperan baletti-iltaan ja hyvä niin. Illan solistilistan etusivulla on maininta, että kyseessä oli John Crankon koreografian 80. esitys. Balettihan on tietysti Sergei Prokofjevin Romeo ja Julia. Jos joku ei sattuisi tietämään, niin tarinahan on Williams Shakespearen näytelmästä hieman yli neljänsadan vuoden takaa, ja näytelmä taasen perustuu vielä vanhempiin tarinoihin. John Crankon koreografia täyttää tänä vuonna 50 vuotta ja Kansallisbalettimme ohjelmistossakin se on ehtinyt olla jo vuodesta 1996 lähtien.
Onnistuin katsomaan Crankon koreografiasta 70-luvulla tehdyn tallenteen etukäteen, mikä auttoi baletista nauttimisesta tänä iltana merkittävästi. Tarina oli selkeä ja pystyin nauttimaan musiikista ja tanssista ihmettelemättä mistä oikein on kysymys. Olen aikaisemminkin todennut, että balettitietämykseni on kehnolla tasolla. Tämäniltaisen esityksen jälkeen voin sanoa, että Romeo ja Julia on paras baletti minkä olen nähnyt. En tiedä kertooko se mitään baletista tietäville. Romeossa ja Juliassa on selkeä tarina, jonka mielestäni tanssilla pystyy hienosti kertomaan. Romeo ja Julia ovat lihaa ja verta, ja toiminnan teatraalisuus pysyy luontevissa rajoissa. Ilahduttavaa oli myös se, että juhlissa ei ollut loputonta määrää etnisten tanssimelodioiden esiintyjäryhmiä.
Sen verran ilahduin Romeosta ja Juliasta jo etukäteen, että tilasin tallenteen toisesta koreografiasta. Prokofjevin musiikki on kerrassaan mainiota, vaikka sitä tuskin tulee kuunneltua ainakaan kokonaisuutena ilman tanssin visualisointia.
Illan esiintyjät olivat mielestäni aivan kelpo tanssijoita. Jos nyt vertaan heitä näkemäni tallenteen tanssijoihin Stuttgartista, niin eivät he aivan samalla tasolla ole. Crankon koreografiassa ei ole paljon joukkokohtauksia missä oltaisiin suorissa riveissä tai asetelmissa, joten epätarkkuudet ovat paremmin piilossa tällaisen noviisin silmiltä. Toki muutamia virheitä havaitsin, mutta eiköhän niitä ole kaikilla. Jos jotain jäin kaipaamaan, niin ehkäpä Romeon, eli Michal Krčmářin, nostoihin enemmän pehmeyttä. Ei hän Juliaa, eli Maria Baranovaa, toki tiputellut, mutta kuitenkin.
Erittäin hieno ilta baletin parissa. Suosittelen vilpittömästi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti