torstai 20. syyskuuta 2012

Konsertti: Lappeenranta-sali 2012-09-20

Lappeenrannan ja Mikkelin kaupunginorkesterit yhdistivät taas hetkeksi voimansa Saimaa Sinfoniettana. Liittoa juhlistettiin kaksoiskonsertolla Mikkelissä ja Lappeenrannassa. Kapellimestarina oli Tibor Bogányi ja sellosolistina Arto Noras. Konsertit juhlistivat Arto Noraksen 70-vuotis juhlavuotta ja säveltäjä Harri Vuoren uuden orkesteriteoksen "Aamusta - Tuulesta" kantaesitystä.

Konsertti aloitettiin Aulis Sallisen "Don Juanquixoten yölliset tanssit" -teoksella. Kokoonpanona on sello ja jousisto. Tätä Sallisen kappaletta olen ihastellut jo aikaisemminkin. Siinä tanssilliset rytmit ja eteerisempi äänimaisema vuorottelevat viehättävästi. Ehkäpä aloitusnumeron kankeus hieman jäykisti Saimaa Sinfoniettaa, mutta Arto Noras oli iskussa heti alusta lähtien. Tämän kappaleen muutamat tanssiteemat ovat aikamoisia korvamatoja.

Seuraavana oli vuorossa Frank Martinin Konsertto 7 puhaltajalle, lyömäsoittimille ja jousille. Martin käyttää tässä konsertossa ja eritoten sen hitaassa osassa jousistoa mielenkiintoisesti. Jouset soittavat rytmisesti identtisiä säveliä ja tuovat mieleeni blokkisointukoneen, joka muodostuu jousista. Pahoittelen outoja kieli- ja mielikuvia... Martinin konserton aikana Saimaa Sinfonietan alkukankeus oli jo häipynyt täysin ja mielessäni ihastelin kuinka hyvältä orkesteri kuulostikaan.

Väliajan jälkeen saimme nauttia Harri Vuoren uutukaisesta sävellyksestä. Vuosi sitten saimme Lappeenrannassa kuulla Vuoren 2. sinfonia ja tämän iltainen kappale lisäsi ainakin minun mielenkiintoani Vuoren musiikkia kohtaan. Vuori itse kuvailee viimeisintä tyyliään avantgardeksi ja jos nyt välttämättä haluaa tätä musiikkia jotenkin lokeroida, niin tuokin termi kelpaa. Minua kiehtoi Aamun ja Tuulen soinnillinen yllätyksellisyys, mutta samalla kokonaisuuden etenevä mieli- ja tunnematka. Ymmärrän että joillekin Vuoren musiikkia on vaikea lähestyä, mutta kun sille antaa mahdollisuuden, niin minut se ainakin imee mukaansa.

Konsertin loppu olikin sitten täydellinen kruunu illalle. Arto Noras palasi lavalle soittamaan Haydnin C-duuri sellokonserton. Voin vilpittömästi sanoa että tämän iltainen konsertto oli yksi parhaista konsertoista mitä olen katsomossa kokenut. Noraksen soitto oli sietämättömän hienoa. Kokemuksen ja tyylitajun suodattama fraseeraus kiillotti musiikin kaaret täyteen loistoon ja lämpöön. Bogányi ja Saimaa Sinfonietta olivat uljaassa iskussa. Solistin ja orkesterin yhteistyö oli saumatonta.

Kylläpä oli komea konsertti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti