sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Amatöörikuoro vierailulla Pietarista

Konsertti: Konserttihovi 2013-01-27

Konserttihovin kevätkausi pyörähti käyntiin hieman erikoisemmalla konsertilla. Imatran Soroptimistiklubi ja Konserttihovi olivat saaneet vieraakseen naiskuoro Orpharionin Pietarista. Kuoro on amatöörikuoro, joka on toiminut vuodesta 2004  johtajanaan Olga Vakari.

Amatöörikuorot ovat minulle harmaata aluetta, joten en oikein osannut odottaa konsertilta sen suurempia. Orpharion -kamarikuoro on esiintynyt ulkomailla ennenkin, mutta tämä taisi olla heidän ensiesiintymisensä Suomessa. Heidän ohjelmistossaan oli kirkkomusiikkia, elokuvasävelmiä ja myös klassisempia teoksia.

Kuoron perusoinnissa ei ole sen suurempaa vikaa. Ykkössopraanot ylimmät äänet olivat hieman turhan kovan työn takana, eikä osumatarkkuus niissä ollut aivan kohdallaan. Olihan muuallakin pieniä epätarkkuuksia, mutta se on ymmärrettävää varsikin kuoron koon (12 henkeä) huomioon ottaen. Se mikä ihmetytti eniten, oli ennen jokaista kappaletta tapahtuva alkuäänien hakeminen pianolta. Johtajan nuotitelineeltä oli kuusi askelta pianon ääreen. Kyllä esiintyvän kuoron luulisi kykenevän hakemaan alkuäänet vaikkapa omien äänirautojensa avulla ilman pianosoinnun apua. Asia ei tunnu yksittäisenä tapahtumana suurelta, mutta kun se tapahtuu 27 kertaa konsertin aikana, niin kyllä se jo häiritsee.

Artikulointiinkin voisi kiinnittää huomiota. Venäjää en ymmärrä, mutta englanninkielisistä lauluistakaan en saanut selvää sanoista. Kuorossa laulaminen on epäilemättä todella mukava ja hieno harrastus, mutta täytyy myöntää että tällä kertaa minulle jäi konsertista hieman valju maku. Toisaalta se oli hyvää muistutusta musiikin tekemisen laajasta kirjosta ja antaa kontrastia muille konserteille.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Thaïs - herkkua korville ja silmille

Ooppera: Thaïs - Kansallisooppera 2013-01-25

Kansallisoopperan kevätkauden ensimmäinen uusi tuotanto on Jules Massenet'n Thaïs. Thaïs ei kuulu oopperatalojen perusohjelmistoon ja Suomessakin se nähtiin edellisen kerran melkein 80 vuotta sitten. Kansallisoopperan tuotanto on alunperin Göteborgista kolmen vuoden takaa. Ohjaajana saksalainen Nicola Raab.

Kun viikko sitten tutustuin Metropolitanin Thaïs tallenteeseen, ihmettelin määritelmää lyyrinen komedia. Luulin sitä käännösvirheeksi András Battan kirjassa, mutta käsittääkseni lyyrinen komedia on määritelmänä myös alkuperäisessä libretossa. Vaikka kuinka tutkailen komedia-sanan historiaa antiikin Kreikkaan asti, en pysty ymmärtämään Thaïsia komediana. Jos kykenet auttamaan ihmettelijää, jätäthän kommentin.

Sitten eiliseen esitykseen. Nicola Raab on ohjaajana minulle tuttu Viron Parsifalista puolentoista vuoden takaa. Hänen Parsifal tulkintansa ei saanut wagneriaanin sydäntä ylikierroksille, mutta Thaïsin kohdalla asiat ovat paremmin kohdallaan. Thaïsin kohdallakin kokonaisnäkemys jättää paljon avoimia kysymyksiä, mutta monet yksityiskohdat avaavat mielenkiintoisia tulkintamahdollisuuksia.

Raab on siirtänyt tapahtumat teatterin maailmaan. Aikausi ei käy tarkasti ilmi, eikä se olekaan millään tavoin olennainen mielen sopukoissa eri laitoihin heilahtavien Thaïs ja Athanël heilureiden kohdalla. Ensimmäinen pieneksi mysteeriksi jäävä asia on Athanëlin ja  munkkien välinen suhde ja ylipäätänsä munkkien luonne. Raabin ohjauksessa munkit tuntuvat olevan jonkunlainen teatterinystävien kilta. Suhde uskontoon ja libreton mainitsema "älkäämme puuttuko maallisten ihmisten elämään" ei käy heistä kyllä ilmi. Päinvastoin he ovat pukeutuneina frakkeihin ja tuntuvat olevan teatterin kanta-asiakkaita. Sen sijaan Athanaël on poikkeava jo vaatetukseltaan muista munkkiveljistään. Hän muistuttaa enemmän munkkia kuin muut. Näin tietysti korostuu yksilön sisäisten ristiriitojen osuus, mutta samalla menetetään kollektiivisen välinpitämättömyyden aspekti.

Thaïsin elämän Raab sitoo teatteriin. Lavastuksen pohjana on teatteri, joka elää ja raunioituu Thaïsin tarinan kaaren mukaan. Ensimmäisessä näytöksessä se loistaa aistillisuudessa ja kolmannessa on raunioina Thaïsin hylättyä maalliset ilot. Toisessa näytöksessä, viulumeditaation aikana, Thaïs kohtaa näkökulmasta riippuen joko taivaan valon tai tähtiesiintyjän spottivalon. Mielenkiintoinen rinnastus.

Kokonaisuutena pidin Raabin ohjauksesta paljon. Perustarina pysyy entisellään, mutta Raab saa katsojan pohtimaan tapahtumia sekoittamalla päähenkilöiden suhteita ympäristöön ja omiin ryhmiinsä. Lavastuksesta ja puvuista vastaa Johann Engels. Näyttämökuvat ovat näyttäviä ja kekseliäitä. Engels ja valoista vastaava Linus Fellbom ovat rakentaneet yhden hienoimmista Töölönlahdella näkemistäni kokonaisuuksista.

Musiikin puolestakin voi iltaan olla erittäin tyytyväinen. Pääosan lauloi slovenialainen sopraano Sabina Cvilak. Hän selviytyi vaikeasta urakasta hienosti. Mataliin ääniin olisin kaivannut hieman enemmän tehoa ja toisaalta ylä-äänissä fortessa hänen äänessään on hieman riipivä sävy, mutta kokonaisuutena hyvä suoritus. Athanaëlin roolin tulkitsi Jaakko Kortekangas. Hän on rooliin erinomainen valinta. Ehkä hänenkin ääneensä olisin muutamassa kohdassa kaivannut hieman enemmän tehoja, mutta aivan mahtava rooli häneltä. Illan tenori oli uusi iloinen tuttavuus Luc Robert. Kantava ja terhakka ääni, tykkäsin. Massenet'n hienoa ja herkkää musiikkia pulppusi orkesterimontusta Mikko Franckin johdolla.

Oopperavuosi 2013 kannattaa ehdottomasti aloittaa tämän hienon tuotannon parissa!

lauantai 19. tammikuuta 2013

Renée Fleming Metin Thaïs tallenteella

Thaïs - Metropolitan Opera 2008, López-Cobos, Cox

Jules Massenetin ooppera Thaïs on aika harvoin levytetty ooppera. Audiopuolella ei ole ylitarjontaa ja kuvatallenteen muodossa taitaa olla vain kaksi vaihtoehtoa. Kun etsiskelin kansallisoopperan ohjelmistoon tutustumista varten tallennetta, niin nyt katsomani Metin version ohella tarjolla on vain muutamaa vuotta nuorempi tuotanto Torinosta. Varmaan jossain vaiheessa tulee hankittua tuo Torinonkin versio, mutta Renée Fleming nimiroolissa oli vahva valintaperuste ensimmäiselle hankinnalle.

Kun muistin virkistämiseksi kaivelin tietoja Thaïsista, niin András Battan "Ooppera"-kirja ei noteeraa Thaïsia muuten kuin Massenenen säveltäjäprofiilin yhteydessä. Siellä se saa kuvauksen "lyyrinen komedia", jonka on pakko olla paino- tai käännösvirhe. Minun huumorintajuni ei löydä Thaïsista komediaa lainkaan. Kahden päähenkilön luonteenpiirteiden vaihtuminen oopperan kuluessa ja siihen liittyvä traaginen rakkaustarina ovat pääasiassa. Pyhästä tulee maallinen ja maallisesta pyhä.

Libreton mukaan tarina tapahtuu 400-luvulla ja John Coxin tuotannossa aikakausi ei kyllä ole noin kaukana menneisyydessä. Sinänsä tuolla ei ole mitään väliä, varsinkin kun tuotanto ja ohjaus ovat aivan ok. Mutta kun kyseessä on Metropolitan Operan tuotanto, niin kannattaa hieman kohottaa kulmakarvaa. Gelb oli ollut pari vuotta peräsimessä. Tallenne on vuodelta 2008 ja ollut aikanaan nähtävissä elokuvateattereissa.

Thaïsin nimirooliin taitaa olla aika vaikea löytää sopivaa sopraanoa. Rooli ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Miessankari ei poikkeuksellisesti olekaan tenori, vaan baritoni. Tässä Metin tallenteessa pääroolit ovat erinomaisesti miehitetty. Baritonimunkkina on Thomas Hampson jonka ääni riittää rooliin hyvin. Tärkeimmän pienemmistä rooleista, Nicianin, laulaa hienosti Michael Schaden. Mutta kyllähän lavan tähtenä loistaa Renée Fleming, jolle Thaïs sopii mahtavasti. Vielä kun habituskin sopii rooliin mainiosti, niin mikäpä on Massenen oopperasta nauttiessa. Jospa Fleming laulaisi vielä Ruusuritarin marsalkattaren roolin jossain sopivassa kaupungissa, niin pieni pyhiinvaellusmatka saattaa olla edessä.

Metin Thaïs tallenteesta ei suurempia moitteita tarvitse mainita. Hieman ihmettelen miksei tallennetta ole saatavissa Blu-ray levynä? Ensimmäisen näytöksen munkkiveljeskunnan äänet tuntuivat kaikki omaavan minun korvaani hieman epämiellyttävän vibraaton, olisikohan se voinut johtua ainakin osaltaan myös mikrofoniasetteluista. Mielestäni Metin "HD"-tallenteiden äänenlaatu on parantunut vuosien myötä.

Kaikin puolin kelpo tallenne. Thaïsin ja Flemingin ystäville pakkohankinta! Mielenkiinnolla odotan mitä Töölönlahdella nähdään viikon päästä.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Lappeenrannan laulukilpailut finaali

Lappeenrannan laulukilpailut, Lappeenranta-sali 2013-01-06

Kun alku- ja välierät olivat pitkiä päiviä musiikin parissa, niin finaalin parituntinen konsertti tuntui kuin loppuvan kesken. Suuret kiitokset koko viikosta kaikille osallistujille, muusikoille ja järjestäjille.

Kaikki finalistit ovat hienoja laulajia. Omalla mittarillani finaalin onnistujia olivat Matti Turunen, Reetta Haavisto ja Anna Immonen. Aarne Pelkonen ja Jere Martikainen eivät finaalissa aivan lunastaneet kovia odotuksiani.

Finaalissa huomasi muutamaan otteeseen että orkesterin kanssa olisi varmaan ollut syytä harjoitella enemmän. Balansseissa oli välillä pieniä ihmeellisyyksiä ja tempoissakin saattoi olla viilaamiseen varaa. Emili Losier otti hienosti oman temponsa ja laittoi kapellimestari Tibor Bogànyin tarkkaavaisuuden koetukselle.

Tuomaristo julistanee tuomionsa hetken kuluttua. En hirveästi ylläty jos Anna Immonen on naisten ykkönen. Miehistä pidin kokonaisuutena eniten Aarne Pelkosesta ja Jere Martikaisesta. Mutta kaikki finalistit ovat voittajia...

perjantai 4. tammikuuta 2013

Lappeenrannan laulukilpailut 4. päivä


Lappeenrannan laulukilpailut, Lappeenranta-sali 2013-01-04

Viimeinen välieräpäivä olikin sitten sopraanojen juhlaa. Tietysti sekaan mahtuu mausteeksi yksi tenorikin. Iltapäiväsession ensimmäinen laulaja oli Johanna Engelbarth. Hänen äänestä pidin jo alkuerässä ja nyt välierä vakuutti vain lisää. Hyvä kontakti yleisöön ja esiintyminen tuntuu maittavan. Hänen äänensävynsä on tasainen läpi rekisterien. Ohjelmisto jakautui mukavan selkeästi kahteen osaa. Ehkäpä olisin kaivannut mukaan jonkun kappaleen jossa tessituura olisi pysynyt pidempään korkealla. Mutta hieno välieräkokonaisuus.

Reetta Haavistolla saattaa olla kisojen vahvimpia ääniä. Odotukset hänen välieräänsä kohtaan olivat korkealla. En voi missään nimessä sanoa olevani pettynyt, mutta jotain jäin kaipaamaan. Ehkäpä ooppera sopii Haavistolle minun korvissani paremmin. Toivottavasti loppukilpailussa sulan lopullisesti.

Eeva Hartemaan on myös minulle hieman hankalampi tapaus. Hänen välieräohjelmansa oli todella hieno kokonaisuus. Äänessäkään ei ole mitään vikaa. Minun korviini se ei ehkä avaudu kunnolla ja jättää minut jotenkin kylmäksi.

Anna Immosen välieräohjelmisto alkoi varsin hartaalla ja vakavalla tunnelmalla. Mutta hienosti hän oli rakentanut pienen lied-resitaalin. Immosen ääni on todella kaunis. Odotan mielenkiinnolla hänen finaalisuoritustaan.

Iltasession aloitti Eeva-Maria Kopp. Alkuerän perusteella odotin paljon hänen välieräesitykseltään. Ääni kuulosti edelleen ilmaisuvoimaiselta ja vahvalta. Hän rakensi hienosti draamaa. Minun mielestäni Wolfin "Er ist's" oli väärä valinta aloitusnumeroksi. Sen pitäisi onnistua sataprosenttisesti toimiakseen, tällä kertaa se ei onnistunut imaisemaan yleisöä mukaansa.

Emili Losier vei minut mukanaan. Todella hienosti valittu ohjelmisto joka alkoi mahtavilla Debussyn lauluilla ja huipentui Saariahon Sydämeen. Nyt esiintyminen oli rennompaa alkuerään verrattuna. Parhaita välieräesityksiä minun mittarillani.

Pienen tauon jälkeen lavalle tuli Tenori Jere Martikainen pyöräyttämään yleisön pikkusormensa ympärille. Martikainen show oli vastustamaton ja näytti että tämä mies kuuluu lavalle. Onneksi showta tukee komea ääni. Kunhan Martikainen muistaa pitää laulun ykkösenä, niin todennäköisesti hän tulee ilahduttamaan musiikin ystäviä pitkään. Ulkomusiikillisten seikkojen kanssa on syytä varoa tulevaisuudessa maneereja.

Sanna Matinniemen alkuerä jätti minuun aika neutraalin kuvan. Kaunista laulamista, mutta mikä erottaisi hänet muista? Jännitin hieman miten Matinniemi pärjää Martikaisen sekoittaman yleisön kanssa. Pelko oli turha, Matinniemi oli välierien positiivisin yllättäjä. Toivon tälle nuorelle laulajalle myös ruusuista tulevaisuutta. Niukka mutta vankka välieräohjelma vangitsi minut.

Suuret kiitokset kaikille hienoille pianisteille. Tuula Hällström on minun sydämeni valinta parhaaksi pianistiksi.

Loppukilpailuun päässeet julkaistaneen näillä minuuteilla. Niitä on helppo odotella, näistä laulajista ei huonoa valintaa saa tehdyksi. Montaa tulee valitettavasti ikävä joka tapauksessa...

torstai 3. tammikuuta 2013

Lappeenrannan laulukilpailut 3. päivä


Lappeenrannan laulukilpailut, Lappeenranta-sali 2013-01-02

Lappeenrannan laulukilpailuiden välierät käynnistyivät baritoni Aarne Pelkosen voimin. Pelkosella on kaunis, puhdas ääni, jonka legato soljuu tasaisesti. Jo alkuerässä hänen lied-laulamisensa kiinnitti huomioni ja nyt välierässä kuva vahvasta tulkitsijasta vain vahvistui. Hänen yhteistyönsä pianisti Juho Alakärpän toimii hienosti, erinomainen parivaljakko. Ainoa mikä hieman arvelluttaa on hänen äänensä riittäminen oopperan ja orkesterin kanssa.

Ensimmäisen välierän toisena laujana kuulimme Tapani Plathania. Hänen fakikseen on kerrottu basso, mutta minun korvaani hän tuntuisi taipuvan bassobaritoniinkin päin. Ääni on bassoksi aika kirkas; kyllä matalatkin äänet löytyvät, mutta bassona kaipaisin syvyyttä lisää. Plathan on myös vankka tulkitsija. Päätösnumerossa, Schubertin Erlkönigissä, eri äänien erittely oli loppupuolella hieman sekavaa.

Illan ensimmäinen sopraano Meeri Pulakka on minulle hieman hankala tapaus. Hänen äänessään ei ole mitään vikaa, tulkintakin on hyvällä mallilla, mutta jostain syystä ääni ei vain puhuttele minua. Samat tuntemukset tulivat jo alkuerien puolesta. Jos hän pääsee finaaliin, niin jospa sitten sulaisin "Ach, ich fühl's":in kanssa.

Ensimmäisen välieräsession päätti toinen hieno baritoni, Juho Punkeri. Hänen aloituksestaan, viidestä laulusta Schumannin Dicterliebestä, jäi hieman pidättelyn henkeä, mutta ohjelma kohosi hienosti loppua kohti. Pylkkäsen Pastorale on vaikuttavaa kuultavaa Punkerin tulkitsemana. Hänen artikulointinsa on kisojen kärkipäässä. Mainio laulaja.

Pienen lepotauon jälkeen toisen välieräjakson aloitti sopraano Päivi Pylvänäinen. Alkuerien aikana olin merkinnyt muistiin ettei hänen äänensä oikein syttyisi. Nyt pidemmässä lied-sessiossa tunne on aika samankaltainen. Minun korviini hänen äänensä sävy on hieman samea. Toisaalta jokin osa klangia tuo mieleeni Lea Piltin, vaikka samanlaista heleyttä ja soljuvuutta siitä ei löydykään. Pylvänäisellä on vahva kontakti yleisöön. Toivottavasti näen ja kuulen häntä tulevaisuudessa ooppera- tai operettituotannossa, hänellä on vahva fyysinen läsnäolo lavalla.

Välierien ainoa mezzosopraano oli Saara-Maija Strandman. Hänellä on lämmin ja kaunis ääni. Häneltä taas olisin kaivannut enemmän kontaktia yleisöön. Kokonaisuus oli hyvä, mutta ei oikein imenyt minua mukaansa. En ole varma oliko Erlkönig oikea valinta ohjelmistossa.

Tauon jälkeen oli vuorossa basso Matti Turunen. Pidän todella paljon hänen äänensä sävystä ja asenteestaan. Edelleen minulla on pieniä epäilyksiä hänen korkeista äänistään. Mutta kun ollaan bassojen leipäalueella, hänen äänestään ei voi olla pitämättä.

Omaan makuuni miellyttävin naisääni ensimmäisenä välieräpäivänä oli sopraano Laura Vire. Hänen ohjelmistonsa välierässä oli tasapainoinen ja mielenkiintoinen. Ääni on vahva ja kypsänoloinen. Mielenkiintoinen laulaja.

Illan päätti baritoni Joonas Asikainen. Hänenkin ohjelmistonsa oli vankka, ehkä näin kilpailussa olisin toivonut iloisempaa lopetusta kuin Melartinin Nocturne. Äänen ja esityksen puolesta ei moittimista ole. Mutta se jokin mikä imee minut musiikin mysteereihin jäi tällä kertaa puuttumaan.

Hyviä laulajia olivat kaikki tänään esiintyneet. Huomenna meno jatkuu seitsemän sopraanon ja yhden tenorin kanssa. Aika sopiva sattuma esiintymisjärjestyksen kanssa... ;-)

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Lappeenrannan laulukilpailut 2. päivä


Lappeenrannan laulukilpailut, Lappeenranta-sali 2013-01-02

Alkuerien toisen päivän ensimmäinen jakso toi lavalle monia hyviä sopraanoja. Laura Vire, Johanna Engelbarth, Reetta Haavisto ja Eeva Hartemaa omaavat kaikki komean instrumentin. Miehiä ei aamusessiossa ollut kuin kaksi. Jussi Juolan bassobaritonin sävy miellyttää korvaa, mutta kaivannee hieman kokoa lisää. Anna Immonen ei laulanut omalla paikallaan, toivottavasti kuulemme häntä vielä myöhemmin tänään.

Iltapäivän toisessa jaksossa lauloi vain neljä laulajaa. Kokonaisuutena tasaisen hyvä ryhmä. Sopraanoista pidin eniten Eeva-Maria Koppin varmasta ja vahvasta äänestä. Emili Losier on myös hyvä, laulujen välillä hän tuntui tosin olevan kokovartalokipsissä. Jakson lopussa sitten posahti. Jo alkukarsinnassa mainiot fibat aiheuttanut Tenori Jere Martikainen lunasti itselleen ison T-kirjaimen. Nuoren laulajan instrumentissa on tehoa ja sävyä. Vielä kun asenne on kohdallaan niin paketti on valmis. Toivottavasti hän saa kehittää ääntään rauhassa, potentiaali on valtava. Se laulun ilo ja riemu mikä hänestä lavalla säteilee on poikkeuksellista. Odotan innolla hänen kuulemista tulevaisuudessa.

Illan viimeinen jakso jatkoi kelpo laulajien sarjaa. Mielestäni kilpailun kokonaistaso on hyvä. Voisin varsin hyvin kuvitella nauttivani oopperaesityksestä, jossa laulajina olisivat alkuerissä vähiten minua innostaneet laulajat. Kolmen vuoden takaisen muistikuvan mukaan edellisissä Lappeenrannan laulukilpailuissa asia ei olisi ollut näin. Iltasession laulajista mieleeni eniten olivat Saara-Maija Strandman ja Anna Immonen.

Eräs asia mihin laulajien olisi syytä kiinnittää huomiota on kontaktin hakeminen yleisöön. Tiedän että monasti valaistus, lasien puuttuminen ja monet muut seikat saattavat estää yleisön näkymisen käytännössä kokonaan. Kuitenkin konsertti on luonteeltaan interaktiivinen tilanne ja jos laulajan katselinja on koko ajan viisi metriä ylimmän rivin yläpuolella seuraten isä aurinkoisen tai suuren johtajan hengen leijailua edestakaisin, niin kontakti yleisöön on onneton. Aivan sama jos silmät olisivat kiinni. Kannattaa edes hämätä ja tuijotella välillä vaikka katsomon käytäviin, tällöin katsojille tulee sentään tunne siitä että laulaja on samassa tilassa ja tiedostaa muiden ihmisten läsnäolon.

Välieriin selviytyjät pitäisi olla selvillä näillä minuuteilla. Mielenkiinnolla odotan ketä huomenna kuullaan.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Lappeenrannan laulukilpailut 1. päivä

Lappeenrannan laulukilpailut, Lappeenranta-sali 2013-01-01

Aluksi kiitos kaikille blogin lukijoille edellisestä vuodesta. Tarkoitus on jatkaa kirjoittelua tänäkin vuonna. Erityiskiitokset kaikille kommentoijille, toivottavasti rohkeutta löytyy jatkossakin. Minulle voi lähettää viestejä sähköpostillakin jos julkinen kommentointi ujostuttaa. Ja jos bongaatte minut konserteissa, nykäiskää hihasta, kiva on tervehtiä ihan fyysisestikin.

Musiikkivuosi pyörähtikin komeasti käyntiin heti vuoden ensimmäisenä päivänä Lappeerannan laulukilpailuilla. Tänään kuultiin 1. alkuerä ja huomenna jatketaan loppujen alkuerien parissa. Torstaina ja perjantaina lauletaan välierät ja sunnuntaina on loppukilpailu. Mukava viikko musiikinystävälle.

Tauoilla oli mielenkiintoista verrata uusia kokemuksia omiin muistiinpanoihin alkukilpailusta. Amatöörin mieltä lämmitti kun kuuntelukokemukset olivat saaneet yhteneväisiä kommentteja. Ainakin korvat toimivat suhteellisen loogisesti vaikka muita puutteita onkin.

Tämän illan sessiossa erityisesti ilahduttivat baritonit Aarne Pelkonen ja Juho Punkeri. Naisten puolelta suosikkini tänään oli viimeisenä esiintynyt sopraano Elli Vallinoja. Pitää toki todeta että kaikki kilpailijat ovat jo tässä vaiheessa hyviä laulajia. Äänen sävy ja laulajan tulkintataidot ovat ne asiat jotka erottavat laulajat toisistaan. Tänäänkin lavalla oli muutamia hyviä laulajia, joiden äänen sävy vain ei miellytä minun korvaani. Tulkintakin saattaa olla hyvä, mutta sävy ei uppoa minuun.

Illan komein ääni oli kenties Matti Turusen lämmin ja täyteläinen basso. Olisiko jännitys aiheuttanut kuitenkin pientä kireyttä ja epätarkkuutta ylä-ääniin? Jos hän pääsee finaaliin asti, odotan mielenkiinnolla Osminin aariaa.