torstai 21. marraskuuta 2013

Bryn Terfel Musiikkitalossa

Konsertti: Musiikkitalo 2013-11-21

Bryn Terfel piipahti Helsingissä laulamassa konsertin osana syksyn pientä skandinavian kiertuettaan. Parin viikon aikana hän konsertoi viidessä konsertissa, viiden eri orkesterin solistina. Ohjelma on kaikissa sama ja lavan jakavat Terfelin kanssa sopraano Rachel Willis-Sørensen ja kapellimestari Gareth Jones. Musiikkina kuullaan Richard Wagnerin alkusoittoja ja katkelmia hänen oopperoistaan.

Bryn Terfel ei pelkää käyttää äänensä monipuolista sävyvalikoimaa. Olen aina pitänyt hänen rohkeudestaan draaman sitä vaatiessa jopa aloittaa fraaseja puhelaulun tapaan. Ja lavallahan draama on tärkein, jopa näin konserttiesityksessä. Wagner-laulanta ei todellakaan ole etenemistä palkeet täysillä paukkuen. Nykyisistä mieslaulajista samaan tulkitsijaklaaniin kuuluvaksi laskisin vaikkapa Klaus Florian Vogtin ja Jonas Kaufmanniin, vaikka jälkimmäisen ääntä en ole vielä katsomosta käsin kuullutkaan.

Eilisillan ohjelmisto oli varsin odotettu. Muutamia alkusoittoja, pari duettoa ja loput aarioita. Sopraano Rachel Willis-Sørensen oli kaikin puolin mukava uusi tuttavuus. Hänen illan repertuaarinsa parani vain loppua kohti. Evasta Elsan ja Sentan kautta Elisabethiin. Duetto Mestarilaulajista Terfelin kanssa jätti vielä hieman asioita auki, mutta viimeistään Elisabeth vakuutti minut hänen Wagner-taidoistaan. Encorena nauttittu "Schmerzen" osui ja upposi sekin.

Laulajien puolesta ilta oli mitä mainioin, mutta Helsingin kaupunginorkesteri tuntui olevan pahasti tuuliajolla. En tiedä kuinka paljon harjoituksia ehdittiin pitää kapellimestari Gareth Jonesin kanssa, mutta harvinaisen ankeaa ja ponnetonta soittoa läpi linjan. Ja en kyllä usko että syy on orkesterissa, vaan hämmästelevä korva kääntyy kohti kapellimestaria. Kun konsertti alkaa Mestarilaulajien alkusoitolla jossa vasket eivät räisky ja muutenkin tahmea meno vallitsee, niin ehdin jo pelästyä koko konsertin puolesta. Onneksi laulajat pelastivat kokonaisvaikutelman. Lentävän hollantilaisen alkusoitto oli ehkä paras orkesterin puolesta, mutta jälkipuolen keskellä soitettu Valkyyrioiden ratsastus oli lähes pelottavaa kuultavaa. Eivät olleet ajatukseni kovin kaukana niistä Jokisen eväistä.

Lipunmyynnissä oli viisasti jätetty lavan takaa liput myymättä, joten kaikilla paikalla olijoilla oli kelvoliset kuuntelupaikat. Ilmeisesti konserttijärjestäjän puolesta oli vaadittu että esityksessä tulee olla juontaja. Ei hänestä nyt voi sanoa suurta haittaakaan olleen, mutta ilmankin olisimme tulleet toimeen.

Komeaa laulua, mutta hengetöntä soittoa; siinä päällimmäiset tuntemukset konsertista. Onko viisas valinta soittaa konsertit eri orkesterien kanssa? En haluaisi tuntea konsertissa samoja tunteita kun eilen Valkyyrioiden ratsastuksen aikana. Hieman lisää harjoitusaikaa tai sitten inspiroiva kapellimestari, kiitos.

2 kommenttia:

  1. Sopraanon ylimääräinen taisi olla Schmerzen.

    VastaaPoista
  2. No niinpä tietysti. Sama pää kesät talvet. Kiitos korjauksesta! :)

    VastaaPoista