Konsertti: Chamber III - Terveisiä Wienistä! - Helkiö-sali, Lappeenranta 2014-04-04
Odotin paljon tämäniltaiselta Lappeenrannan kaupunginorkesterin konsertilta. Pääsyyllisenä siihen oli Arnold Schönbergin Puhallinkvintetto. Kvintetto on ensimmäisiä Schönbergin sävellyksiä, jossa hän käytti juuri kehittämäänsä 12-säveljärjestelmää. Järjestelmä ei tuottanut ylivaltaa saksalaiselle musiikille, mutta sentään joitakin mielenkiintoiselta kuulostavia sävellyksiä. Itse pidän atonaalisesta musiikista, sen kuuntelu raikastaa ja virkistää. Tosin kuunteluun pitää keskittyä ja antautua, taustamusiikiksi se ei sovellu.
Puhallinkvinteton suhteen tänään pettymys olikin suuri kun huomasin että emme kuulekaan koko kvintettoa, vaan ainoastaan sen ensimmäisen osan. Eiköhän Etelä-Karjalainen yleisö olisi selviytynyt koko kvintetosta, vaikka se nelisenkymmentä minuuttia kestääkin. Noh, ehkäpä ensi kerralla. Kaupunginorkesterin puhaltajien kvintetto suoriutui ensimmäisestä osasta hienosti. Alun pienen sameuden jälkeen sointi selkeni ja vei minut mukanaan korvia avaavalle matkalle. Bravi!
Konsertti jatkui Rudolf Karelin Nonetolla. Karel on minulle uusi tuttavuus, jonka yhteyttä Wieniin en heti tunnista. Olisiko hän kenties opiskellut siellä? Noneton taustatiedot luovat sävellykseen omaa draamaansa. Nonetto oli Karelin viimeinen, keskeneräiseksi jäänyt sävellys. Se syntyi keskitysleirillä ennen säveltäjän kuolemista punatautiin. Kovin konventionaaliselta nonetto kuulosti Schönbergin kvinteton jälkeen. Renata Bakhrakin viulu säihkyi kuitenkin hienosti ja saimme nauttia kelpo esityksestä. Shostakovichin 7. sinfonian ensimmäinen osa ja Tchaikovskyn 6. sinfonian kolmas osa taisivat nyt saada kaverin Karelin noneton ensimmäisestä osasta.
Väliajan jälkeen konsertti jatkui Brahmsin kolmannella jousikvartetolla. Kvartetosta pidän kovasti, mutta tämäniltaisesta esityksestä en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti