torstai 22. tammikuuta 2015

Fougstedtin sellokonserton parissa

Konsertti: Lappeenranta-sali 2015-01-22

Lappeenrannan kaupunginorkesteri tarjoili tänään minulle uuden säveltäjäkokemuksen. Puccinin ja Haydnin väliin oli ujutettu kaksi Nils-Eric Fougstedtin sävellystä; sellokonsertto ja Romanssi. Kotimaisia sellokonserttoja ei taida olla pilvin pimein, joten kaupunginorkesterin soolosellisti Eeva-Maria Pykäläinen sai kunnian toimia solistina harvinaisemman ohjelmiston parissa.

Konsertti alkoi kuitenkin Puccinin Krysanteemeillä. Alun perin jousikvartetolle sävelletty teos yllätti minut iloisesti. Sävellyksen olen toki kuullut aikaisemminkin, mutta kaupunginorkesterin hieno sointi antoi taas iloa siitä että kotikontujen pienen mutta pippurisen orkesterin ei tarvitse antaa hyvänä päivänä tasoitusta kenellekään. Kaunista, puhdasta soittoa. Kapellimestari Vytautas Lukočius johti mallikkaasti, kelpo kapu.

Nils-Eric Fougstedt ei ole minulle tuttu kuin nimenä ja tietysti Romanssistaan elokuvaan Katariina ja Munkkiniemen kreivi. Romanssin saimme kuulla sellokonserton jälkeen; onhan se kaunis melodia, mutta sellolle ja orkesterille sovitettunakaan se ei mieltä loputtomasti ruoki. En kyllä ihastunut sovitukseenkaan.

Sellokonsertto oli sen sijaan mielenkiintoisempi tuttavuus. Ei sekään saanut minua hullaantumaan Fougstedtin musiikista, mutta kyllä siihen kannattaa tutustua kun se kerran kohdalle sattuu. Vaikkei Fougstedt ollut varsinaisesti päätoiminen elokuvasäveltäjä, vaan toimi taidemusiikin parissa, niin ensi kuulemalla omat mielikuvani kyllä ajautuivat sellokonsertonkin kohdalla varsin visuaalisiin mielteisiin. Ainakaan kerralla en saanut konsertosta kovin koherenttia kokonaisuutta. Viimeisen osan teema kyllä oli varsin mukava, mutta kenties useampi kuuntelukerta kiinteyttäisi teosta enemmän. Pykäläinen suoriutui urakasta hyvin, ilman suurempia kommelluksia.

Konsertin päätti sitten Joseph Haydnin sinfonia numero 71. Aikaisempia höpinöitäni lukeneet muistanevat jo lämpimät ajatukseni Haydnin musiikkia kohtaan, eikä tämä sinfonia tee poikkeusta tuohon. Kun vielä Lukočius ja orkesteri tuntuivat olevan mainiossa Haydn-iskussa, niin jälleen kerran musiikinystävä poistui iloisin mielin pimeään iltaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti