torstai 12. helmikuuta 2015

Kettu Kakkonen

Ooppera: Ovela kettu - Kansallisooppera 2015-02-12

Kun kerran aikataulu antoi myöten, niin täytyihän se käydä kuuntelemassa ja katsomassa Leoš Janáčekin Ovela kettu toiseen kertaan. Ensi-ilta onnistui mielestäni mainiosti ja nyt vielä tarjoutui nähdä toinen miehitys kuin ensimmäisellä kerralla.

Suuria uusia ahaa-elämyksiä ei toinen katselukerta tarjonnut. Nyt tarinan kerrontatyyli oli jo tuttu, joten oopperan palapelimainen luonne hahmottui selvemmin. Edelleen olen sitä mieltä että visuaalisen kokonaisuuden ylivoima, vaikka kovin kaunis onkin, samalla hieman hankaloittaa tarinan seuraamista. Koska itse tarina koostuu pienistä kohtauksista, niin kenties niiden selkeämpi erottelu myös visuaalisesti voisi toimia paremmin.

Toinen laulajamiehityskin selviytyi urakastaan hienosti. Ville Rusanen metsänvartijana lauloi hienosti ja kettuneitinä Kaisa Ranta onnistui mainiosti. Eikä muissakaan moitetta ollut. Dalia Stasevska ja orkesteri loistivat jälleen.

Ilahduttavan paljon nuoria katsojia lähes täyden salillisen joukossa. Hienoa!

3 kommenttia:

  1. Minäkin sain tilaisuuden nähdä Ketun tällä miehityksellä. Mukavalta Janáček kuulosti myös suomeksi. Usein valitetaan, että sanoista ei saa selvää oopperassa. Tällä kertaa sanat erottuivat erinomaisesti. Suomalainen ensemble oli tasainen. Ville Rusanen vakuutti jälleen, hieno ura menossa ja varmasti noususuunnassa. Ohjauskin oli minun mieleeni - eikä ihme, sillä asialla oli Doctor Atomicista tuttu ohjaaja-koreografikaksikko Karaman-Posca. Doctor Atomic taas on ollut näyttämöllisesti paras teos, minkä olen Kansallisoopperassa nähnyt. Suurin voittaja tässä oli tietysti Janáčekin upea, originelli ja elinvoimainen musiikki. Vieläkin kun näkisi joskus Kuolleesta talosta.

    VastaaPoista
  2. Minulla on Kuolleen talon ohella vielä Katja Kabanovakin kokematta elävänä esityksenä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kelpo teos. Jospa Kansallisooppera ottaisi sen vesilammikkoineen takaisin ohjelmistoon. Varmasti olisi myös kiinnostavaa nähdä Janáčekia vaikkapa Prahassa. Törmäsin muuten vuosia sitten Jorma Silvastiin kaupassa. Kiittelin hienoista Lacan roolin tulkinnoista New Yorkissa ja Wienissä. Seuraavaksi hän sanoi laulavansa sen Prahassa! Kuulosti hienolta. Se vastaa sitä, että joku tsekkiläinen basso tulisi Helsinkiin laulamaan Paavo Ruotsalaista. Eipä ole näkynyt.

      Poista